En tehnyt uudenvuodenlupauksia, enkä aio tehdäkään. Aina voi kuitenkin tutkailla sitä miten elämästä saisi paremman. Liityin sitten hiljattain facebookiin, sitä on tullut käytettyä (ehkä liiaksikin). Aikaisemmin olin asettanut itselleni kovat ehdot facebookiin liittymiselle joita en sitten kuitenkaan noudattanut. Se sai sitten miettimään mitä muita itseasetettuja turhia rajoituksia oen itselleni asettanut. Tänä vuonna voisinkin etsiä näitä rajoja: kun koettaa miettiä mitä itseasettuja rajoja on vielä ylittämättä niin muisti ohenee nopeasti. Ohjelmointiprojekteja on aloittamatta koska "en minä niitä kuitenkaan koskaan saa valmiiksi koska olen laiska ja / tai en tiedä tekniikoista tarpeeksi." Kuitenkin projektit olisivat parhain tapa oppia. Liikunnan kohdalla monipuolistaminen olisi hyväksi (tai en nyt tiedä kuinka välttämätöntä sitten) ainakin hauskuuden ylläpitämisessä ja uusien näkökulmien löytämisessä. En ole vieläkään löytänyt itseäni kuntosalin puolelta Gymillä ja toisaalta sinne jumppiin löydettyäni en ole muualla käynyt katsomassa pientä yliopistoliikunnan yo-pump-tuntia lukuunottamatta, vaikka välillä houkuttelisi kyllä. Saas katsoa, juokseminen ei ainakaan ole huvittanut. Ja kamppailulajit ei vetoa enää hirveästi... Mutta joo, katsotaan mitä löytyy nyt kun on "silmät" auki noiden itseasetettujen rajojen osalta. Raha ja muut ympäristötekijät kuitenkin asettaa rajoittaa jo ihan tarpeeksi, ei sitä kannata itseään asettaa itsensä tielle. Facebook taisi kuitenkin rikastuttaa mun elämää hiukan vaikka koneen vieressä istuminen onkin lisääntynyt. Eikä se facebook ole mikään paratiisi, luultavasti ne ilkeämmät puolet tulee hyvinkin pian jos tulee sekaannuttua johonkin sosiaaliseen peliin...
Content Management Systems. Some websites use those and they may be handy. However there are many to choose from. I read somewhere in reddit an opinion that you save time by coding web pages by hand instead of using CMS if site is small enough (25 files or less). In another sub-reddit there was an opinion that you should code your own (if you can) instead of learning one because there isn't that much saving in effort (i'd like to know how much was considered costs finding someone else to maintain your self-made system in formulating that opinion).
I bet there is over 365 different CMSs that have been published and somewhat documented. It could be a quite a project to try that many: install, use and write a review. Perhaps if done well and in interesting manner one could actually get even some income with it by running a consultant service or having all reviews in a web site.
However getting 365 through same process is a serious challenge. Even though most of the open source CMS are (guessing here) based on LAMP stack (Linux + Apache + MySQL + PHP), there are some variations. MySQL might be replaced with PostgreSQL, some other database system or even use "regular" files instead. For PHP there are even more alternatives in programming languages than there is for databases like MySQL, like perl, python, ruby and many others. While linux may sometimes be replaceable with other *nix-like systems, there are different CMSs available in Microsoft Windows software ecosystem. And then there is SaaS: software as a service that works in a way that for fee (usually monthly) service provider takes care of hardware and software configurations running the CMS and it leaves to customer problem of using the CMS itself.
If i would undertake project to evaluate 365-366 different CMSs i would handpick 12 CMS and evaluate some most popular projects first. Simultaneously i would take time to make and improve a system to publish my experiences. Then i would proceed with pace i had found workable (i'm guessing it could take an average of one CMS per week so project would take 7 years). I guess i would have to take account some features of specialized CMS later, as special-purpose systems aren't the most popular (maybe wordpress being exception).
12 would most likely include Wordpress, Drupal and somewhat likely Joomla! and Sharepoint (if i have understood correctly Sharepoint is a SaaS CMS from Microsoft. I'm not that familiar with Sharepoint but there seems to be jobs for those who have skills for it). Sometimes even wikis are considered as CMSs but i would leave those alone unless those are like enanoCMS which is CMS that is operated as a wiki.
Hiljattain minulta kysyttiin Venus-projektin ja Zeitgeist-liikkeen teiden eroamisesta. Kirjoitin mielestäni asiasta riittävän selkeästi sisällön puolesta (pilkkusäännöt yms. taisivat kyllä jäädä matkasta muiden muotoseikkojen ohella). Vastasin parhaani mukaan, joskin nytkin mielestä karannut näkökulma jäi käsittelemättä. Ehkä sitä on parempi olla lisäämättäkään, sillä se oli muistaakseni jotakin ristiriitaista. Alla kokonaisuudessaan lähettämäni viesti (vastaanottajan nimi & muut tiedot poistettu): Hyvää vuotta 2012 Vastaaminen hieman kesti, syystä että pyhät veivät pois internetistä pariksi päivää sekä siitä että aihe ei ole minulle mitenkään mielekäs selitettävä, koska oma käsitys asiasta perustuu paljon mielipiteisiin ja mutuun enkä sellaisia mielelläni tyrkytä. Mutta yritetään. > ps. Mitä tarkoitat, että Zeitgeist- liike ja Venus projekti lopettaneet > yhteistyö..? Tämän vastikään tapahtuneet asioihin tutustumiseni johdosta > olen saanut kuvan, että nämä liikkeet/projektit ovat erittäin linkittyneet. > Zeitgeist liike herättelemässä ihmisiä näkemään samoin kuin Venus projekti > ja lisäksi tarjoten luonnollista ratkaisua/mallia johon suuntaan edetä... > Viime keväänä (2011) Jacque Fresco eli Venus-projektin johtaja (director) oli tilaisuudessa jossa häneltä kysyttiin jotain joka sai hänet kommentoimaan tyytymättömyyttään Zeitgeist-liikkeen toimintaa. Vielä sillä hetkellä Venus-projekti ja Zeitgeist-liike olivat yhdessä, virallinen totuus oli "(kansainvälinen) Zeitgeist-liike on Venus-projektin aktivismihaara (activist arm)." JFn kommentit eivät miellyttäneet joukkoa aktiiveja Zeitgeist-liikkeessä ja kun Jacquen varsin suorasanaista kommentointia oli ruodittu hetken Z-foorumilla (jonne Venus-projekti ei osallistu) eri kirjoittajien kesken ottivat muutamat yhteyttä Venus-projektiin ja siitä se yhteistyön loppu alkoi. Venus-projektin ilmoittamia syitä yhteistyön loppumiselle olivat muistaakseni ainakin se että Zeitgeist-liike käytti Venus-projektin materiaaleja (kuvia ja tekstejä) ilman viittausta materiaalin lähteeseen, käyttäen hyväksi Venus-projektia Zeitgeist-liikkeen promotointiin. Jossain vaiheessa (muistaakseni) VP syytti myös yleisemmällä tasolla Peter Josephia halusta omia VPn ajatukset ja väittää omikseen/Zeitgeist-liikkeen omaksi (koska asianmukaiset viittaukset VPhen olisivat puuttuneet). En itse ole huomannut että Peter Joseph olisi niin tehnyt mutta aikaisempi väite eli VPn työn käyttäminen pelkkänä kuva- ja tarinapankkina muihin kuin Venus-projektin edistämiseen mielestäni täysin paikkansa, ihan täällä Suomessakin on sellaista tapahtunut. Samaan aikaan Venus-projekti oli aloittamassa omaa elokuvaprojektiaan, ja Peter Joseph ei pitänyt projektia realistisena. PJ väittääkin että erimielisyydet elokuvaprojektissa vaikuttivat eroon. Kieltämättä VPn elokuvaprojekti on varsin kunnianhimoinen eikä riittävä rahoitus luultavasti järjesty ainakaan lähiaikoina. Toisaalta tällä hetkellä prioriteettina onkin vasta käsikirjoitus (tai niin viimeksi asiasta kuullessani oli). VP myös väitti että jos halusi olla yhteydessä Zeitgeist-liikkeeseen ei ollut mitään selkeää kommunikaatiokanavaa eli ei onnistu. Vaikka kansainvälinen koordinaattori Gilbert I. ja moni muu väitti että tämähän ei pidä paikkaansa niin itse sain kieltämättä kuvan suurista organisoitumisen puutteista (olin itse silloin Suomen varakoordinaattorina) jotka näkyivät varsinkin kommunikaatiossa. En ihmettele että VP tuollaista siis väitti, vaikka olinkin luultavasti osa ongelmaa ja ratkaisumahdollisuusasemissa silloin. Ylipäänsä "Zeitgeist-liike on Venus-projektin aktivismihaara" näin jälkikäteen ajatellen ajatukselta joka ei juuri käynyt toteen silloinkaan kun se oli virallinen "totuus". En itse ollut juurikaan suorassa yhteydessä Venus-projektiin ja veikkaan että ei ollut kovin moni muukaan Zeitgeist-liikkeeläinen. Luultavasti Venus-projekti sai olla vähän liiankin rauhassa ja he tulkitsivat tämän sitten Zeitgeist-liikkeen haluttomuudeksi osallistua tai että PJ keskittyy muuhun kuin VPn auttamiseen. Tai jotain muuta vastaavaa. Tilanne on nyt sellainen että Venus-projektilla on ovi auki Peter Josephille Floridassa, että jos yhteistyö kiinnostaa niin PJn pitäisi käydä paikan päällä keskustelemassa asioista ja opiskella resurssipohjaiseen talouteen ym. VPn työhön liittyvää enemmän. Vain tämän kautta voi virallinen yhteistyö jatkua. Tällä hetkellä PJ keskittyy ilmeisesti muista lähteistä irtoavan hyödyllisen informaation etsintään ja hän on siteerannut viime aikoina varsin paljon Buckminster Fulleria. Peter Joseph itse asiassa viimeisimmässä radioaddressissaan kehoitti olemaan puhumatta resurssipohjaisesta taloudesta ja esittämään asioita toisin http://www.blogtalkradio.com/zmglobal/2011/12/28/dec-28th--tzm-global-host-pe... (8. minuutin kohdalla). Että en tiedä etääntyyko kuinka suurella nopeudella Peter Venus-projektista. Mitä itse Zeitgeist-liikeeseen tulee niin osa aktiiveista oli aluksi sitä mieltä että pieni takaiskuhan tämä on mutta ei silti este etteikö Venus-projektin asioita voisi mukana kuljettaa toiminnassa. Suurempi osa sitten taas toitotti (mielestäni papukaijan tavoin) että tämä on vain hyväksi Zeitgeist-liikkeelle ja ei tämä muuta mitään, vähän liian moni Suomessakin (ja siksikin sain tarpeekseni). Osa siirtyi osaksi Venus-projektin uutta aktivismiorganisaatiota, ja joko jatkoi tai jätti Zeitgeist-liikkeen. Että näin minä tämän asian näen ja tämän verran viitsin asiasta kirjoittaa. Toivottavasti tämä selvensi jotain. Jussi V.
Se kuulkaa on tervettä liikunnallista tammikuuta sitten, ainakin toistaiseksi. Elinikäinen tavoite olla liikkeessä ja siten toimintakykyisempänä mahdollisimman pitkään onnistui ainakin vuoden 2011 osalta. Todisteeksi liitin ruudunkaappauksia heiaheia-tililtäni, sinne on merkattu kaikki itsetarkoituksellinen liikunta. Joku laiskempi/merkintäfriikimpi iminen olisi varmaan laittanut ne kaikki salille kävelemiset ja pyöräilyt, mutta koska heiaheia:ssa voi merkitä kaiken maailman shoppailuretket, saunareissut ja shakinpeluut niin en ajatellut tommoisia turhia sinne laittaa kuin ehkä spesiaalitapauksissa Melkein onnistuin saamaan 1.5 BodyAttackia per viikko, yhdestä tunnista jäi kiinni 78 tuntia. Kesällä piti tarkistaa alkuperäistä tavoitetta eli 2 per viikko kun alkoi näyttämään mahdottomalta, ja kieltämättä flunssaantumiset on näin jatkoa ajatellen aika selvä rajoite tuollaisille tavoitteille jumppa-aikataulujen ohella. BodyStep on kanssa maistunut, ohjelmasta 84 nykyiseen 86:en tapahtui muutos jossa mm. lisättiin levypainolla tehtäviä liikkeitä ja se lisäsi omaa mielenkiintoa ohjelmiin. BodyPumpissa saisin käydä enemmän, tätä uusinta ohjelmaa en ole edes kokeillut. Jos sitten ens sunnuntaina tms. BodyIntervalli:ssa eli Sussun freestyle-tunnilla tuli kyll huomattua että polvissa on jotain kolotusta jo 10kg/pääty-painoilla, kuinkakohan paljon pitäis vielä vähentää väi pitäisikö, ei mukava tunne kuitenkaan. Spinnaamaan ajattelin ruveta jossain vaiheessa enempi, mutta joulun jälkeinen viikko meni töissä pyörällä jakaen joten ei varmaan huvita ainakaan pariin viikkoon mennä. Jumppavuosi 2012 lähtikin jo käyntiin omalta kohdaltani tällä viikolla. Maanantaina (2.1.) BodyAttack, tiistaina BodyStep ja keskiviikkona sekä Sh'bam että BodyAttack. Tiistaina meinasin mennä Pumpiinkin mutta pieretti sen verran paria tuntia ennen että ajattelin asian uudelleen. Toi spammi on ihan kiva 45 minuutin tanssitunti, ajattelin käydä siellä silloin tällöin. Helpompi kuin BodyJam, jonne voisi kanssa taas joskus eksyä. Ajattelin että jos tuolla spammissa kävis tyyliin kerran per kuukausi-viikko -välillä. Ei mitään "korkeintaan kerran vuodessa" niin kuin Zumbassa, joka lähtikin Gymiltä nyt vuoden vaihtuessa. Jotain uutta kivaa pitäis kyllä keksiä (tuon spammin lisäksi). Uutta (lessmills) CXWorx-tuntia tuntia oon ajatellut kokeilla mutta tänään sitten jänistin toisen kerran siltä ja peruutin aiotun menemiseni. Muka väsytti tms. Olen ajatellut että sitten kun raha- ja aikatilanne on parempi niin voisin uudelleenaloittaa taijin tai ehkä joogan. Aikidokin on kokeilematta, capoeraa sain kokeilla viime vuonna ja totesinkin että voin vetää sen yli kokeiltavien lajien listalta. Mutta punttisalilla käymisenkin voisi aloittaa (ehkä). Juoksukokeilu ei napannut viime kesänä, saas kattoo nyt mitä keksii. Ei tässä viitsi tämän enempiä nyt kirjoitella, sitten myöhemmin taasen lisää asiasta tai toisesta. Pitäis lähteä käppäilemään kohti BodyStepiä kun en sinne worxiinkään menny...
Earlier, in year 2011 i took a look to newly released early version of dart-language and wrote a simple, modified version of the "Hello world"-application. Today i had some more time to look at what has happened and installed dart-editor which is a modified version of Eclipse IDE. Specification for dart is still at 0.06 version but while specification has grown only 6 pages (from 78 to 84 pages) from version 0.01 , having an IDE and nice amount of sample programs bundled with it makes it more appealing to toy with. However for now i just looked around and "peeked under the hood" a bit. For now, dart-programmes are compiled into javascript and that in turn runs on newer browsers. My mac has OSX 10.4 so it's outdated and i can't use any browsers new enough so i have to settle to use dart with my laptop with slowish CPU or perhaps use my linux-box (which has some GUI slowness already). Even with my laptop i made sunflower-sample program crashed with Opera (which is my default browser it seems) when i moved slider (in sample program) to zero. Nobody recommends yet dart to production, so not exactly a surprise (though perhaps i should look if my Opera needs updating. Okay, it doesn't...). At the dart-site they also claim that compiled dart-file is quite big and in future size will diminish. So it seem many things are still in the beginning of improvement and implementation cycles. Also, as i looked at implementing code of a Math-method for square-root, i got stopped as "implementing" class had some strange and simple "implementation" returning a "native" . What that means I'm not completely sure: i speculate that the "real-world" implementation could be such that "native" is a method in javascript which is then utilised "as it is". I don't know enough of javascript or dart to know that for sure and too lazy to check that now (maybe later)... Anyway. Perhaps as a dart project (or with other language) i have been considering implementing a Sudoku program. I should get into coding stuff and sudoku has some clear components easy to implement (and some fuzzy for me - like UI) and i think i should do something relatively complete but small project and upload it to github or launchpad, just to have a coding record to refer to for potential employers/customers/fellow human beings with common interests in future. That's all for now, have a happy 2012 :)
Kun ensimmäisen kerran kuulin elokuvasta "Burzynski" ajattelin että se jää katsomatta. Kyseessä on Stanislaw Burzynski nimisen lääkärin työstä Yhdysvalloissa, liittyen syöpään. Elokuva on Eric Merolan, Zeitgeist-liikkeen perustajan Peter Josephin veljen työtä ja sitä kautta kuulinkin ensin kyseisestä elokuvasta. Huomasin tällä viikolla twitterissä Burzynskia ja hänen klinikkaansa koskevaa aktiviteettia ja mielenkiintoni elokuvaa kohtaan nousi. Burzynskin klinikan edustaja oli lähettänyt useille Burzynskin työtä kritisoineille bloggaajille uhkauskirjeitä joissa sanottiin että kyseiset henkilöt haastettaisiin herjauksesta (libel) oikeuteen mikäli tiettyjä väitteitä sisältäviä blogikirjoituksia ei poisteta. Kohteeksi joutui erityisesti Iso-Britanniassa asuvia henkilöitä ja niille jotka ovat asiaa seuranneet, Iso-Britannian herjauslait prosesseineen ovat kovin tiukat herjauksesta syytetyille. Skeptikkoyhteisölle on vielä hyvässä muistissa Simon Singhin vastoinkäymiset kiropraktikkoja vastaan oikeudessa, joten jos tarkoitus oli säikäyttää niin kirjeiden saajat eivät ainakaan yllättyneet herjaussyytteillä uhkaamisesta. Ennen elokuvan ruotimista mainitsen omat lähtökohtani ennen elokuvan katsomista. Olen pitempään seurannut semiaktiivisesti muutaman skeptikon aktivismia, erityisesti Brian Dunningin ( http://skeptoid.com/ ) ja Steve Novellan & kumppanien ( http://www.theskepticsguide.org/ ) podcasteja. Osa jutuista menee ohitse kun läpänheitto ja kiinnostavammat jutut jäävät mieleen (kuten kryptozoologia ja salaliittoteoreetikoiden outoudet). Niinpä edes Burzynskin nimi ei ollut jäänyt mieleen, ainoastaan kuvaus "pee doctor" (pissatohtori). Peter Joseph piti muistaakseni 2010 loppupuolella esityksen jossa Burzynski mainitaan ja tätä esitystä Ben McLeish lainailee vahvasti 2011 Z-päivän esityksessään. Burzynski ja hänen työnsä mainitaan osana esitystä jossa käydään läpi tapauksia historiasta ja pyöritetään teemoja kuten aikalaisten vastustus kehitykselle (ainakin Galileon vastoinkäymiset sekä tapaus jossa lääkäri huomasi yhteyden patologien ja kätilön töitä hoitavien lääkärien synnytyksiin liittyvissä kuolintapauksissa). Muistan nämä esitykset nähdessäni ajatelleeni "mitä nämä henkilöt oikeasti edes tietävät lääketieteestä ja missä on heidän kykynsä kyseenalaistaa oma ymmärrys tässä asiassa?" ja "minulla ei ole tietämystä asiasta riittävästi mutta vaikuttaa epäilyttävältä". Asiaan eli elokuvan ruodintaan. Käytännössä elokuva on jaettu kahteen osaan, josta ensimmäinen keskittyy "todistamaan" että Burzynskin kehittämä hoito on tehokas ja loppuaika eli runsas tunti käytetään Burzynskin ja hänen klinikkansa edesottamuksia käsitellen. FDA eli Yhdysvaltojen Food & Drug Administration -virasto saa myös osansa mustamaalauksesta tämän tarinan edetessä. Brian Dunning varoittelee uskomasta varsinkin mainonnassa esiintyvistä valkotakkisista miehistä, joten kun heti elokuvan alkuvaiheilla näkyi sellainen puhumassa niin otin nimen ylös. Julian Whitaker ( http://en.wikipedia.org/wiki/Julian_Whitaker ) paljastui ihan oikeaksi lääkäriksi joskin hänen taustastaan löytyi monenlaista vaihtoehtoista hoitoa ja esim. vitamiinien mega-annoksia. Myös itse valkotakkinen Stanislaw Burzynskillä on tutkinto ja hän on tohtorismies mutta "Ph.D" mainitaan monessa yhteydessä (tutkinto on hankittu Puolassa käsittääkseni). JW:n rooli tuntuu elokuvassa olevan "kovien faktojen" laukominen SB:n puolesta. Kuten aikaisemmin mainitsin, elokuvan ensimmäinen puoli tuntia käsittelee "hoidolla parantuneita" tapauksia joille lääkärit olivat antaneet todella rankat ennusteet taudin etenemisestä ennen kuin he olivat päässeet "testiin" ja parantuneet. Esitettyjä tapauksia, joiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, käsitellään erittäin tunteisiin vetoavalla tavalla ja hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Parantuneita lapsia näytetään runsaasti ja kerrotaan kuinka hirvittävä tulevaisuus heillä olisi ollut mikäli he olisivat otattaneet käyttöön tavallisen lääkärin suosittelemat hoidot. Missään vaiheessa ei pohdita muita mahdollisia syitä parantumiselle ja itse asiassa elokuva julkeasti otaksuu että Burzynskin kehittämä hoito toimii, se kerrotaan avoimesti elokuvan ensimmäisessä tekstikuvassa. Burzynskin hoidot perustuvat "antineoplastoneihin", terveen ihmisen virtsasta eristettävissä oleviin yhdisteisiin. Burzynski väittää että syöpää sairastavalla ihmisellä ei erity näitä aineita virtsaan ja tekee hypoteesin että syöpäsairaita voisi hoitaa näillä antineoplastoneilla. Siinä missä elokuva Burzynski esittää näitä aineita harmittomiksi, muutamat skeptikot sanovat näitä yhdisteitä toksisiksi, toisin sanoen he väittävät että Burzynskin klinikka harjoittaa käytännössä kemoterapiaa. Antineoplastonit ovat olleet Burzynskin tutkittavana 70-luvulta lähtien. Koinkin koomiseksi kohdan jossa arvosteltiin rankasti lääketieteen käyttämää lääkitystä, jolla oli mahdollisia rankkoja sivuvaikutuksia vanhanaikaiseksi, koska se oli kehitetty 80-luvulla. Siinä missä arvostellut lääkkeet olivat läpäisseet kaikki testauksen vaiheet, ei Burzynskin antineoplastonit ole juuri tutkimusmenestystä saaneet. Burzynski väittää että tutkimusten kovat rahatarpeet estävät testausta hyväksytyksi lääkkeeksi pääsemiseen rankasti. Elokuvassa mainitaan pari summaa, 25 miljoonaa ja 300 miljoonaa (jölkimmäinen taisi olla Burzynskin arvio koko testauskokonaisuuden kustannuksista mutta älkää uskoko minua vaan katsotaan elokuva jos tuo kiinnostaa). Burzynskin klinikka hoitaakin testausta itse, mutta laskuttaa koehenkilöitä. Tämä on jotain hyvin poikkeuksellista siinä mielessä että yleensä koehenkilölle maksetaan lääketutkimukseen osallistumisesta. Jos testaukseen haluaa riippumattoman satunnaisotoksen, sitä tuskin saa maksukyvyn mukaan erottelemalla. Eräs toinen ihmetys tuli asiasta liittyviä twiitattuja linkkejä selaillessani ja elokuvan juttuja pyöritellessäni mielessäni. Siinä missä Burzynski valittaa testauksen kalleutta, elokuvassa puhutaan antineoplastonien vaikutuksesta useisiin eri syöpiin sen kummemmin rajaamatta syöpätyyppejä. http://clinicaltrials.gov/ct2/results?term=burzynski&pg=1 antaa listauksen ensimmäisen sivun Berzynskin tekemistä tutkimuksista ja sen mukaan ainoastaan yksi testi 61:stä on valmistunut läpi testausvaiheen ( http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT00003509?term=burzynski&rank=16 ), melanomaan liittyen. Eikö olisi järkevämpää valita vain yksi tutkittava tauti jonka kanssa edetä? Jokainen erillinen tutkimus maksaa ja hyväksyttyä lääkettä on huomattavasti halvempi tutkia muihin tauteihin kuin uutta lääkeainetta useaan vaivaan. Jos on vakuuttunut että nämä antineoplastonit toimivat, nykyisessä toimintamallissa ei ole mitään järkeä rahallisessa mielessä - mikäli oikeasti haluaa tutkittavan aineen oikeaksi lääkkeeksi. Lääketieteellinenkin työ on tieteellistä työtä: myös se aiheuttaa ihmetystä kun kurkistaa elokuvan ulkopuolelle. Burzynski on saanut artikkeleja eri tieteellisiin julkaisuihin liittyen antineoplastoneihin mutta ei yhtäkään vertaisarvioitua artikkelia. Blag Hag kirjoitti kaksi blogahdusta siitä miten Burzynskin klinikka on saanut julkaisuja melko vähäpätöisiin julkaisuihin (katso impact factor) ja suuremman impact factorin omaavan julkaisukin juttu on konferenssiesitys. Tämä siis työlle joka on käsittääkseni alkanut 1970-luvulla. http://freethoughtblogs.com/blaghag/2011/11/a-look-at-the-burzynski-clinics-p... http://freethoughtblogs.com/blaghag/2011/11/more-damning-revelations-about-bu... Elokuvan selkeä juoni on että on olemassa paha FDA ja lääketeollisuuden salaliitto joka estää yritteliästä kansalaista levittämästä kehittämäänsä lääkettä maailmalle. En suosittele katsomaan, mutta saatat katsoa kuitenkin. Katsomiseen menee alle 2 tuntia elämästä. Elokuvan katsomiseen käyttämäni aika ei mennyt täysin hukkaan sillä venyttelin samalla myös jalkojani. Lopuksi vielä linkkejä viimeaikaisiin kirjoituksiin liittyen herjaussyyte-uhkauksiin: http://www.guardian.co.uk/commentisfree/cifamerica/2011/nov/30/burzynski-clin... http://theness.com/neurologicablog/index.php/the-burzynski-clinic-another-cra... http://richardwilsonauthor.wordpress.com/2011/11/28/belligerent-burzynski-rep... Lisäksi silmiini osui juttu parista Burzynskin klinikalla hoidetun kuolleen ihmisen hoidoista. Ihan vaan muistutuksena ettei Burzynskin hoitojen tulokset ole niin ruusuisia kuin elokuvasta voisi olettaa ilosta itkevien vanhempien todistelujen perusteella. http://www.ministryoftruth.me.uk/2011/11/28/texas-medical-board-vs-burzynski/
Kapteeni Apatia ja arjen harmaus Olen ollut flunssassa melkein tasan kaksi viikkoa. Tänään löysin "sisäisen sankarini" joka on tehnyt elämästä siedettävää jollain tasolla jo kauan ennen tätä flunssaa. Vähän sen jälkeen aloin katsomaan ympärilleni ja totesin että tämä sankari pitää päihittää. Kapteeni Apatia on pitänyt huolta siitä etten ole pitänyt kiirettä elämän perusasioiden kanssa. Tiskit saavat odottaa, mikäli Kapteeni Apatia löytää vielä puhtaita astioita kaapista, vaikka tiskivuori kasvaisikin yli kuivauskaapin kapasiteetin. Kapteeni Apatia löytää pika-aterian tai munakkaan ainekset kun on nälkä, vaikka raaka-aineita olisi monenlaiseen muuhunkin ateriaan (mukaan luettuna noin kymmenen pussia makaronia ja kilokaupalla riisiä). Kapteeni Apatia on ollut viime aikoina oikein lennokkaalla päällä. Opintojen sijaan olen saanut keskittyä sanotaanko vaikka olemiseen. Oma keskittymiskyky on myös ollut lyhyttä: siisteys on unohtunut Kapteenin ohjatessa paperien ja laatikoiden viidakossa. Paperia onkin kertynyt nyt kun työt ovat taas jatkuneet. Minulla ei ole vielä hyvää suunnitelmaa Kapteeni Apatian voittamiseksi. Supersankaria jolla ei ole tavallisen kuolevaisen haavoittuvaisuuksia ei voi päihittää noin vain. Jotain on kuitenkin korkea aika yrittää...
Turun torikokous muutti. Se on nyt Vähätorilla, kuulema ollut perjantaista saakka. Lauantaina meni siitä ohi ja teltat olivat jonkin tapahtumalavan takana siinä kello 13 aikoihin. Sunnuntaina teltalla vieraillessani lava oli siirretty pois ja teltat olivat taas kohtuullisen näkösällä. Hesari teki jutunkin telttojen siirtymisestä: http://www.hs.fi/kotimaa/Turun+Occupy-mielenosoitus+vaihtoi+leiripaikkaa/a130... . Otin muutaman kuvan, ennen kuin yllätyksekseni kameran paristot tyhjenivät. Sain otettua noin 30 kuvaa joista muuta oli kelvollinen ja suurin osa huonoja, otan seuraavan kerran mukaan jalustan ja olen liikkeellä silloin kun on enemmän päivänvaloa. Eräs sijaintia valottava mutta epäonnistunut kuva : http://www.flickr.com/photos/50195726@N00/6371710359/ . Vein teltalle muffinsseja ja kahvipaketin. Leivoin muffinsit itse ja otin pari kuvaa niistä ennen kuin kiikutin teltalle: http://www.flickr.com/photos/50195726@N00/6371708375/ . Teltalla tarvitaan kyllä ruokaa enemmän ainakin polttopuita, koska niitä lähdettiin hakemaan sinä aikana kun olin siellä teltalla. Teltassa oli kovin pimeää olla. Sähköä oli lähinnä kännyköiden akuissa, vaikka olin näkevinäni myös kannettava cd-soittimen (paristokäyttöinen luultavasti). Jaarittelivat kaikenlaisesta mutta myös siitä miten tavaroita on kadonnut torikokouksen mittaan, Tuossa pimeydessä ei ole mikään ihme jos jotain katoaa... Olen miettinyt "sivullisten", varsinkin poliisin roolia torikokouksille, "occupy"-liikkeelle tai miksi sitä kutsutaankin. New York Cityn ja Oaklandin poliisien toiminta antaa kuvan Yhdysvalloista fasistisena valtiona "vapauden soihdun" sijaan. Toisaalta on myös rauhallisia paikkoja jossa kokoukset ja poliisit ovat sovussa. Keskiviikkona Torontossa (Kanadan puolella) häädettiin valtaus puistosta mitä ystävällisimpään sävyyn: poliisi tiedotti häätämisestä hyvissä ajoin etukäteen ja asia hoidettiin muutenkin mallikkaasti. Lakisääteisen työtauon aikana poliiseja kävi tutustumassa leiriin ja esim. siellä olleeseen jurttaan. Löytyi Torontolaisen puiston tyhjentäjien toiminnasta huomautettavaakin, sillä puistoon jääneitä tavaroita poiskorjanneet puhtaanapidon työntekijät eivät lajitelleet tavaroita kaupungin säännösten mukaisesti vaan heittivät ne kaikki samoihin astioihin. Puiston valtaajilla olisi ollut valmis lajittelujärjestelmä, sitä olisi protestoijien mielestä voinut hyödyntää ;) Minulla oli lauantaina mahdollisuus vaihtaa pari sanaa valtauksista poliisiksi opiskelevan naisihmisen kanssa (Gym2000-jumpissa pidempään käyneet tietänevät ihmisen). Aloitin kieltämättä hiukka oudosti kun lähdin Tampereen talonvaltauksista, mutta omaan järkeen ei Manselaisten occupy-toiminta. Se että lähdetään valtaamaan rakennuksia julkisten (ulko-)tilojen sijaan on aikamoista riskinottoa mielestäni oli asia mikä tahansa (paisti ehkä itse talonvaltaus-takoituksessa). Rakennusten valtaukset pakkaavat jäädä Suomessa lyhytikäisiksi: asia tuli todettua muutama kesä sitten itsekin ja aika "apteekin hyllyltä" tuli jepariopiskelijankin vastaus, että ei Suomessa poliisi pitkään katsele valtauksia. Ja vaikka rakennus olisikin pidempään valtaajien hallussa, pitäisi sinne houkutella ihmisiä. Torien kulmat, suositut puistot ja esim. isojen kirkkojen (katedraalien) edustat ovat olleet occupy-liikkeen ja indignadosin suosiossa ja näihin ei ihmisiä tarvitse samalla tavalla houkutella. Vallatuissa rakennuksissa vieraileminenkin saattaa nousta jollekin liian korkeaksi kynnykseksi osallistua toimintaan. Jepariopiskelija oli sitä mieltä että mielenosoituksissa on yleensä mukana tyyppejä jotka ovat mukana mielenosoitusten takia eivätkä aina edes tiedä minkä takia mielenilmaus pidetään. Vaikka minulla ei olekaan tuonsuuntaisia näkemyksiä (ja kyseessä saattoi olla myös keskusteluissa tapahtuvaa yliyksinkertaistusta johon itse sorrun usein), olen pohtinut samankaltaista ilmiötä mielenilmaisusta toiseen vaeltajista. On olemassa ihmisiä jotka hakevat kuulijoita omalle asialleen muista mielenilmaisuista. Tämä ilmiö vaikuttaa yleismaailmalliselta, sillä kommunistisessa Kiinassakin tällainen ilmiö on tuttu. Muistaakseni kuulin joskus radioista jutun Kiinan "valittajista", ihmisistä jotka tulevat muihin mielenilmaisuihin ihan vaan saadakseen huomiota omalle asialleen, ilman sen suurempaa solidaarisuutta alkuperäistä mielenilmaisua kohtaan. Kieltämättä kun luin (tapaamisen osalta liian myöhään) että Turun torikokous käsittelisi EUsta eroamista ja aikaisemmin Helsingissä muodostettiin ydinvoimakriittinen työryhmä, tuli mieleen että "kansalaisaktivismin veteraanit ottavat taas esille inhokkiasiansa". Lisäksi kommunisteilla on strategiana aloittaa kansanliikkeitä (tai näin muistan lukeneeni) ja EUn vastustus on ollut aika pitkään SKPläisten lautasella. Ei siinä mitään, se rasismin vastainen kansanliike johon itsekin osallistuin hetkeksi oli mielestäni ihan tarpeellinen. Takaisin siihen poliisin rooliin. Yhdysvaltain occupy-liikkeen huudahduksia mielenilmaisuissa ovat "This is what democracy looks like!" (viitaten ihmisten paikalle kerääntymiseen) ja myöhemmin poliisin väkivalloin häiritessä mielenilmaisuja "This is what police state looks like!" (viitaten mielivaltaiseen voimankäyttöön). Poliisivaltio sanana, aivan kuten esim. sotilasteollinen kompleksi sisältää sisällään sanan johon kyseiseen "ongelmaan" osallistuja voi samaistua positiivisesti varsinkin jos hän ei tiedä termin sisältöä. Näin joskus jossain nettikeskustelussa marmatuksen Yhdysvaltain sotilasteollisuudessa työskentelevältä ihmiseltä ettei hän mitenkään erityisen hyvin saa palkkaa joten mitään sotilasteollista kompleksia ei ole. Voisin samaan tapaan kuvitella että New Yorkin vuokrien ja muiden rahahuolien takia tuskailevan nuoren poliisin ongelmallisessa työtehtävässä pohtivan "Olisikin poliisivaltio! Ehkä silloin minua arvostettaisiin riittävästi.". Poliisi on helppo nähdä roistona kun mielivaltaisesti käytetään pippurisumutetta, pamputetaan tai vaikka vain estetään kulkueiden liikkumista. Poliisin on vaikea irtautua roolistaan vapaallakaan, eikä se välttämättä ole työmoraalillekaan hyödyksi. Onkin mielenkiintoista miten eläköityneestä poliisista, kapteeni Raymond Lewisista tuli Occupy-liikkeen sankari. Me vastaan ne-ajattelulle antaa mukavasti kyytiä jos poliiseja on myös protestoimassa tosissaan (eikä provosoimassa niinkuin myös valitettavasti käy) . Lopuksi vielä pari ajatusta omaan osallistumiseen liittyen. Sain jostain aikaisemmin vaikutelman että Turun torikokouksen miehitys olisi käymässä vähiin ja homma saattaisi mennä katkolle, mutta vierailu paikanpäällä sunnuntaina ja lukeminen samaisen päivän Helsingin vierailusta kokouspoppoolla antoi kuvan että toiminta jatkuu vielä tuntemattomaan ajankohtaan saakka. Tai niin kuin yksi ihmisistä sanoi lähtiessäni teltasta: "Me ei lähdetä tästä mihinkään". Niin tai näin, en ajatellut päivystää paikalla ja muutenkin ajattelin osallistua pienimuotoisesti. Jos huvittaa leipoa enemmän niin vien varmaan taas paikan päälle jotain. Paikalla on muuten ainakin yksi keliaakikko, eli kaikkia on vaikea miellyttää tuomisilla :P Tämä varmaan jää merkittävimmäksi osallistumisen muodoksi. Lukupiirejä ja muita on kokouksella, ainakin Marxin pääomaa käydään läpi mutta en taida noihin eksyä. Minä näen tämän Turun torikokouksen tärkeänä, koska siihen sisältyy mahdollisuus että kokouksesta muodostuu suoran demokratian instrumentti, ja nimenomaan rivikansalaisen puutteelliset mahdollisuudet osallistua nyky-yhteiskunnan päätöksentekoon ja suoran osallistumisen oikeuden puuttuminen on jossain mielessä juuri se mitä tällä hetkellä Turku ja maailma tarvitsee. Suomessa eivät asiat ole vielä niin huonosti kuin monessa muussa paikassa. Mutta paljon ideoita tarvitaan lisää ja toiminnan torikokouksessa muotoutua yhä uudelleen. Kuunnellessani juttuja dokumenttielokuvien näyttämisistä tuli mieleen että olen astellut tuota polkua itsekin enkä ole tullut siitä hullua hurskaammaksi. Ehkä olisi hyvä olla venyttämättä tätä tekstiä enempää ja mennä flunssaiseen uneen...
Pitääkö maailmanmenoon sopeutua? Joskus on "pakko" sopeutua ja joskus taas "pakko" olla sopeutumatta. Viime aikoina enemmän kuin koskaan, ainakin omalle kohdalle osuneissa asioissa. Päästin itseni vapaalle tässä perjantaina, jolloin edellinen työsopimus Itellalla katkesi. Pöydällä odottaa jatkosopimus avaamattomassa kirjekuoressa (tai näin odotan kirjeen sisällön olevan), vapaalla olen joka tapauksessa 20. päivään asti. Tämänkin vapaan mahdollisti opintotuki, aika kädestä suuhun on tuo rahapuoli (auto ja asuminen kyll on ne suurimmat kulut, ruoka tulee perässä. Ja auto olisi parempi olla nykyisessä työssä...). Ei tässä mitään fiksua vielä oo aikaiseksi saanut: eka vapaa eli lauantai meni Turun Sosiaalifoorumissa (minkä jälki palaveriin riennän tästä kesken kirjoituksen nyt maanantaina) ja sen jälkeen tuli lähinnä levättyä, surffattua nettiä ja nukuttua. Sunnuntaina heräsin siinä puoli kaksi päivällä ja kävin kaupassa, ja jotain pientä siivousta tuli tehtyä. Nyt maanantaina pääsin ylös kello 12.30 paikkeilla (koetin kyll nukkua jo siinä ennen kahta mutta tuli vähän huonosti Matti hiekottamaan mulle). Torikokoukset, valtaukset maailmalla. Oakland. Barcelona. Pariisi. New Yorkin Wall Street. Ja Turun torikokous. Viimeisemmän eteen voisin osallistua enemmänkin. Laittamatta nettiin on vieläkin kaksi viikkoa sitten ottamani kuvat. Erkan näin tossa lauantaina Sosiaalifoorumin elokuvaesityksessä ja sanoi että voisin käydä tuolla torikokouksessa. Mietin siellä yöpymistäkin näin kun on vapaita ja silleen. Voisin katkaista sekalaiset höpötykset ja jatkaa muita touhuja. Otsikko tuli kun surffailin youtubea ja bongasin Diane Charlemangen laulaman kappaleen. Sanonta tarkoittaa epämiellyttäviin olosuhteisiin sopeutumista (mitä itse kukin harrastanee vaihtelevissa määrin, minä myös) ja omannee pugilistisen alkuperän.
Niskaa hiukka jäykistelee tms. :( Tässä samalla kun koetan koneella jotain tehdä, välillä nousen ylös venyttääkseni kylkeä tai kaulaa joten sattumanvaraisesti jaarittelen. En ole varma johtuuko tämä tämänpäiväinen lauantain lihasharmi (ei mikään vaiva kun kerta ei kuitenkaan särje tms.) jostain eilisen bodypumpin huonolla tekniikalla tehdystä jutusta, pitkistä unista töiden jälkeen (about 9+ tuntia) vai mahdollisesti jostain muusta (istunko jotenkin päivät pitkät koneen äärellä, mitä!). Ei silti, heräsin ilman tätä harmia päänsärkyyn joka meni ohi kun tajusin syödä ja käydä suihkussa. Jumpalla on käyty. 5 tunnin tavoite viikkoa kohti sitten täyttyy tällä viikolla kun maanantaina kävin kahdella (tiistaina oli Turun Sosiaalifoorumi-menoja) ja keskiviikosta perjantaihin yhdellä jumpalla. Kuntosalia en vielä uskaltautunut käyttämään edelleenkään Gymillä, mutta viikkoa sitten oli kyll reppu pakattuna jos olisin töitten jälkeen ammuviideltä viitsinyt mennä. Spinningiin vois kanssa mennä joskus, mutta jos sais ensin tuon bodypump-tavankin taas pysymään. BodyAttack ja -step tulee käytyy melkein automaattisesti, ja bodycombat on taas ok-tuntien listalla vaikken tavaksi koetakaan. Muista "kaupallisista harrastuksista" (siinä mielessä siis että rahaa palaa) : ostin sitten perjantaina kunnollisen pesusienen että saan viimein hinkattua kylpyhuoneen yhteen seinään (suihkupuolella, kuinkas muuten) jotain puhtaamman näköistä pintaa. Piti hinkata tänään, mutta jos huomenna sitten. On tehoton päivä jne. Satuin sitten vilkaisemaan djmag top 100-listaa, mielenkiinnosta miten rumpubassoa ja dubsteppiä löytyy listalta. Viimevuotisesta listasta sadassa oli 2 rumpubasso-dj/tuottajaa (kappaleita tuottavien DJ:den listahan tuo on) eli John B ja Andy C, dubstepiä en bongannut. Tän vuotisessa satasessa oli 2 dubstep-tuottajaa, suurimpana nousijana Skrillex sijalla 19. ja alemmalla sijoituksella 88. rumpubassoakin tekevä kaksikko Nero (tai kolmikko jos laulaja Alana lasketaan joukkoon). Tein haun ja Rusko oli sijalla 102 ja Flux Pavillion sijalla 111. tänä vuonna eli dubstepiä on siinä satasen tuntumassa muutenkin. http://www.djmag.com/top100 Tän vuoden voittaja David Guetta muuten heittää omaksi vuoden kappaleeksi mahtavan biisin, nimittäin Aviciin Levels-kappaleen. Kuuntelin eilen ja edellispäivän putkeen tunteja tota, ihan loistava kappale :D Muita juttuja eli blaah: tutkielman raapustus on ollut aika tautisen hidasta. Raapustaisin sitä nytkin jos viitsisin, deadline pukkaa päälle vaikka sitä siirrettiinkin eteenpäin. Mutta ei huvita tän niskaharmin kanssa. Huomenna sitten, kun voi jatkaa sessiota niin myöhään iltaan kuin haluaa, tänään on vielä töitä. Eli tänään on turha päivä. Tai tuli tota pyykkiä pestyä kyll... Torikokous! Voi että, paljon ajattelin asian eteen tehdä mutta todellisuus... mä kävin maanantaina kuvaamassa ja tunti sitten sain ne siirrettyä kamerasta koneelle. Sunnuntaina varmaan sitten flickeriin tms. kelvommat kuvat. Leirillä on kyllä tapahtunut sinä aikana, jotain voi lukea esim. Sebastian Mäen blogista: http://torikokous.blogspot.com/2011/10/vaikeuksien-kautta-voittoon.html . Turun Sanomatkin kirjoitti kun 12 päivää tuli täyteen http://www.ts.fi/online/lahialue/270993.html . Helsingissä tullaan perässä, sielläkin on leiri ollut jo yli viikon. Itse asiassa sieltä tehtiin asiaan kannustusvideotakin ja homma tuntuu minusta organisoituneemmalta: Jotain varmaan jäi kirjoittamattakin. Niinkuin ens lauantain sosiaalifoorumista, jonne lupauduin kameramieheksi. http://turunsosiaalifoorumi.fi/ . Mutta tässä tää nyt, jos vielä jotain muita juttuja kerkeis ennen kuin lähden töihin...
